Pitkästä aikaa tein käsitöitä. Tuloksena syntyi veljen pikkutytölle kenguru.

Viimeistelin veljen tytölle menevän kesämekon silkkinauhalla ja napeilla. Laitan mekon tänään postiin, joten se lienee loppuviikosta perillä. Pitää ottaa tuosta mekosta mitat, kun aion tehdä persikan värisestä Lollipopista virkatun mekon eri kuviolla.

Virkkailin aikani kuluksi kesämekon veljen pikkutytölle. Lankana on keltasävyinen Samos Lollipop. Työssä olen soveltanut uusimman Novita-lehden ohjetta sitruunamekosta, vaikkakin olen tehnyt siihen paljon muutoksia. Mekkoon tulee vielä keltainen silkkinauha vyötärölle ja jonkinlaiset napit olkaimiin. Itse olen melko tyytyväinen mekkoon.

Hiihtoloma oli ja meni. Minulla oli hoidossa ystävän koiruli. Sen kanssa tuli lenkkeiltyä paljon. Koira lähti äsken - talo tuntuu kovin tyhjältä... Käsitöitä en ole pitkään aikaan ehtinyt ja jaksanut tehdä. Siispä tällainen koirapostaus, kun ei käsitöitäkään ole tarjolla.

Pitkästä aikaa kaivoin esille lankaa ja virkkuukoukun. Edellisestä virkkauskerrasta taitaa olla aikaa puolitoista vuotta, sillä virkkaaminen ei oikein ole minun juttuni. Tällä kertaa virkkaaminen tuntui todella hyvältä ja oli terapeuttista. Halusin virkata kuolleelle ystävälleni enkelin turvaamaan hänen matkaansa. Jokaista silmukkaa virkatessani ajattelin rakasta ystävääni. Aion heittää hautajaisissa enkelin mukaan hänen hautaansa.

Rakas ja läheinen ystäväni nukahti hiljattain ikiuneen ja siirtyi sateenkaarisillalle.  Kuvassa on tältä ystävältä saamani joulukortti, jonka ympärillä poltan koko ajan kynttilöitä hänen muistokseen. Suru on syvällä sydämessä, mutta kauniit muistot kantavat eteenpäin.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat.

En ole ikiunessa, en ole poissa,

kuljen mukanasi karikoissa.

-Eino Leino-

Tänään 9.12. poltan kynttilää Suskun muistolle. Susku olisi tänään täyttänyt 16 vuotta, mutta muutama kuukausi sitten enkeli korjasi Suskun huomaansa taivaaseen. Susku istuu nyt onnellisena pilven reunalla häntä viuhuen!

Koirapenaalia etsiessäni löysin jo edesmenneestä Susku-koirasta valokuvan sen nuoruusvuosilta. Minulla ei ole skanneria (ikävä kyllä), joten en voinut skannata tuota kuvaa tänne. Sain kuitenkin digikameralla siitä ok kuvan, joten ajattelin laittaa sen tänne. Kuva on reissussa rähjääntynyt, kun vuosia kannoin sitä lompakossani. Muistan sinua aina, Rakas Koiraystäväni!

Tänään muistin, että minulla on jossain siskoni Heklan tekemä koirapenaali jossain. Etsin sitä kissojen ja koirien kanssa pari tuntia. Onneksi se kuitenkin lopulta löytyi! Olen saanut tämän Heklalta, kun olin pikkuinen tyttö. Eli koirapenaali taitaa olla parikymmentä vuotta vanha. Neonvärivillityksen aikaan ala-asteella värjäsin koiran silmän neonkeltaisiksi ja kirsun neonvihreäksi. Nuo neonvärit ovat onneksi aikojen kuluessa haalistuneet pois. Penaali on minulle kovin rakas. Aion ottaa sen taas käyttöön.

Tässä vielä kuva penaalin sisuksista. Penaali on ihan täynnä pieniä taskuja, joissa penaalin sisältö pysyy hyvin järjestyksessä. Taskuihin saattaa myös tallettaa pieniä muistoja. Huomatkaa, että sisällä on jopa vetoketjutasku. Ihana ihana Heklan tekemä koirapenaalini!

Kun säärystimien neulominen oli niin tuskaisaa, päätin, etten hetkeen neulo. Mutta kun ostin mustan takin, tuli ihan pakottava tarve saada punaisesta Raidasta itselle verkkohuivi sen kanssa. Minullahan on jo samaisesta langasta pipo ja lapaset, joten vain huivi puuttui tästä talvivarustuksesta. En itse uskaltanut alkaa virkkaamaan tuota huivia, enkä varmasti olisi osannutkaan. Siispä pyysin paljon käsitöitä tekevältä siskoltani tällaista huivia. Tänään kävin hakemassa Postista paketin, josta paljastui aivan ihana huivi. Raita-langan raitojen ansiosta huivi on erittäin kaunis ja pinta eläväinen. Aion pitää tätä huivia kyllä sisälläkin, vaikka tilasinkin sen oikeastaan ulkovaatteiden kanssa pidettäväksi. Kuvat eivät tee oikeutta tälle huiville, sillä pimeällä salama iskee niin kovasti ja kadottaa mielestäni värejä.

Tässä on blogissa jo aiemmin esitelty kuva samaisesta langasta tehdyistä piposta ja lapasista, mutta laitan tämän tähän uudelleen.

Ja arvatkaapa mitä? Siskolta tulleessa paketissa oli ekstraakin. Siellä oli siskon tekemä ihqu koru!